SKODABUCKS AUTOCOFFEE

Mitä tulee siitä että laitetaan yksi kappale somelaista muijaa, joskin hieman meksikoitunutta entistä kotirouvaa Suomen maalle jet laagin, työrupeaman ja muuttohärdellin kouriin?

Ainakin muutama ohari. Kuten eilen ajellessani lähikauppaan. Meni risteys vähän pitkäksi, kun oli kiirus katsomaan Kaisaa ja sen valtakuntaa. Vauhti oli kyllä rajoituksen mukainen, mutta ajatus jossain siellä kiinteistöjen ja Kaisan audin välimaastossa. Ja oli sitten niinkin hyvin, että onnistuin kurvaamaan "sisään" jälkakäytävälle. Se kaupalle menevä tie olisi ollut noin viisi metriä sitä ennen. Nätisti antoivat kyläläiset tietä kun puskin suvereenisti anopin citymaasturia takaisin tielle ja koukkasin oikeasta aukosta lähikaupalle. Ja mikä parasta, ehdin Kaisalle takaisin!

Taisin joskus "kotirouvapäivinä" mainita kuinka kiireinen Meksikossa olinkaan? No joo, liioittelinkohan? 
Tai siis olinhan toki kiireinen, mutta lasketaanko parituntista aamutreeniä ja siihen päälle muutaman tunnin aamiaista muiden rouvien kanssa nyt kuitenkaan niin kovin kiireelliseksi?
Nyt istuessani työpaikallani sen kahdeksan tuntia, niin ihmettelen vaan, että missä välissä ehdin vetäisemään sen frabbuccinoni? Kuntoilullekaan en ole tohtinut lohkaista aikaa, jollei rappujen ravaamista ja matkalaukkujen loputonta aukomista ja sulkemista lasketa.
Frabbuccinosta puheenollen; oletteko koskaan miettineet Skodan valinneen kenties logoaan pelkästään silkan houkutuksen vuoksi? Ehkäpä visualisti oli kahvin suurkuluttuja? Kurvasin nimittäin juhannuksen alla matkalla kesämökille skodan pihaan, frabbuccinoa hakemaan! Kyllä siinä meinasi itku tulla, kun ei siellä myyty tiskin alta muuta kuin skodaa rivissä ja mustaa kahvia pahvimukissa.
Onkohan kuluttajasuojalaki huomannut puuttua jo tähän? En varmasti ole ainut joka on sekoittanut skodan kyltit starbucksiin. Enhän?

Reilun kolmen vuoden breikki leipätyöstä on jättynyt jälkensä. Puolestapäivästä eteenpäin työkaverini näkevät vain kitalakeni. Kahvia en juo, eikä työpaikan kahviautomaatista saa frabbuccinoa joten voimakeinoja tarvitaan pitämään elintoimintojani yllä aina sinne iltapäivälle saakka. Odottaen vielä sitä "uuden viehätystä" ja energistä otetta mitä oletettavasti tälläinen tauko tuo tullessaan.

Olen myös tavattoman turhautunut kun mitään potentiaalista kotia/tonttia/maaplänttiä/whateva ei tunnu löytyvän. Kaikissa on aina puutteita tai miinuksia niin paljon, että vain hullu maksaisi näistä itsensä kipeäksi. Väliaikainen vuokrakämppä onneksi on löytynyt ja sinne saamme kantaa tavaramme ensi viikolla. Illat ovatkin kuluneet rattoisasti Kaisan seuran lisäksi huonekaluja, autoja ym tilbehööriä katsastaessa. Kiitos nettikauppojen.
Turhautunut oli myös Shellin myyjä joka tirkisteli tiskin takaa epämääräistä pyörehdintääni bensaautomaatilla silmäillessäni jonkun sortin tankkaajaa autolleni. Ei herunnut palvelua ei. Tippiäkin olisin antanut.


Summasummarum: ostetaan tyylikkäitä, edullisia kalusteita ja kodin tilbehööriä. Yksi sopivan kokoinen maapläntti tai sopivan nasakka koti vähintään viidelle hengelle sekä pienikulutuksellinen, tyylikäs ja mutkaton, lompakkoystävällinen nelipyöräinen. Yhteydenotot parhaalla katsomallanne tavalla.

Kesä ohukaiset

Plätyt:

2,5 dl jauhoja
1 tl hedelmäsokeria
0,5 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa (ei rasvaton)
0,5-1 tl viinietikkaa
2 munaa
1dl maitorahkaa
0,25 dl sulatettua, jäähtynyttä voita

Paistamiseen tarvitaan nokare voita.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Toisessa astiassa sekoitetaan muut aineet. Yhdistä kuiva-aineseos siivilällä nesteseokseen. Sekoita kunnes taikina on sopivan tasaista. Anna taikinan seistä noin puolituntia. Paista ja nauti.

Tarjoile letut hillolla ja kermavaahdolla tai tuoreilla hedelmillä ja/tai marjoilla ja vaahterasiirapilla.



Hiljaiselo jatkuu toistaiseksi netin puolella kun taas puolestaan liven puolella huiskitaan täyttä päätä.

Sweet little peppers löytyy myös facebookista sekä instagramista nimellä missmillam

Ihanaa kesää!

aika aikaansa kutakin

Kun on paljon sanottavaa ja vielä enemmän juttuja kerrottavana, muttei aikaa?

Voisko sitä ostaa? Venyttää päivää vielä lähemmäksi aamua? Kaiketi ei.

En ehdi nyt millään kirjoitella kaikille henkilökohtaisesti tulevia käänteitä, joten toimikoon tämä kirjoitus nyt yleisviestinä kaikille teille jotka myös uutisia odotatte.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että päätös muutosta on tehty. Se ei ole nyt ainakaan vielä Jenkit, eikä Afrikka vaan Suomi. Kyllä. Paluumuutto. Kesällä tämä mama istuttaa takamuksensa niin sanotusti taas sorvin ääreen, tuttuun työpaikkaan Suomessa. Mies jää vielä tänne Meksikoon. Tähän ei liity mitään tramatiikkaa, puhdasta bisnestä vain. Tulee loppusyksystä sitten perässä.

No, miten tähän päädyttiin? Ehkä suurimpana ainoana syynä se, etten ole valmis luopumaan omasta työpaikastani. Ja voin kertoa, että tätä asiaa on pyöritelty ja haudottu pääkopassa jo vuodenpäivät.
Laskettu arvoa nykyisen työpaikan ja ulkomaankomennuksen välillä. On mietitty mm. vaihtoehtoa missä asuisin lasten kanssa Suomessa ja mies täällä ja sitten puolin ja toisin rampattaisiin kahden maan välillä. Ei toimi. Liian kallista eikä lomapäivät riittäisi tälläiseen alkuunkaan. Väliaikaisratkaisu tämäkin olisi ollut, mutta ei toimi meillä ei.
Kolmevuotiaamme on asunut elämästään yli puolet Meksikossa. Välit isovanhempiin ovat mitä parhaimmat mutta uskon, että lapsille muutto lähemmäs läheisiä tulisi nyt hyvään saumaan.
Paluumuuttoa puoltaa myös rakkaan lähimmäisen taistelu syöpää vastaan, joten olen kiitollinen että pääsen häntä lähemmäksi. Viettämään vähän enemmän arvokasta yhteistä aikaa ja olemaan tukena.

Niin ja siitä asunto asiasta. No se se vasta karua puuhaa onkin. Emme saaneet niistä muutamasta hikisestä tontista kumpaakaan, joten vähän niin kuin tyhjän panttina tässä nyt pyöritään. Etuovi ei ole tarjonnut puoleen vuoteen yhtikäs mitään potentiaalista kohdetta. Muutos kolmensadan neliön omakotitalosta, öö johonkin seitsemänkymmenen neliön vuokra luukkuun on aika suuri. Tontteja ei ole tai ne on aivan tajuttoman kalliita. Tilanne nyt vain on se, että tämä meidän klaani plus ajateltu au-pair ei vain kertakaikkiaan mahdu enää mihin tahansa casaan. Tarvitaan useampi makuuhuone, säilytystilaa, tallia sun muuta. Pussi ei kuitenkaan pullistele, joten hintakin pitäisi olla kohtuullinen.
Myöskin luopuminen "sapattipäivistä" tulee ottamaan lujille. Yksinhuoltaja elämä ei sekään nostata mitään hurraa huutoja, vaikka väliaikaista onkin.
Välillä yritän jaksaa tämän paluumuutto päätöksen yli maksalaatikon ja hyvien irtokarkkien voimalla. Niin ja raanastakin voi juoda suoraan. Että onhan näitä. Hyviäkin puolia.

Nyt nautin kuitenkin vielä sapattipäivistäni ja Meksikosta. Matkailu kohde esittelyitä olisi muutama vielä takataskussa odottamassa. Amerikan reissustakin voisin vähän kirjoittaa. Arjesta taihtoisin tehdä muistiinpanot mitä voisimme sitten vuosien päästä lasten kanssa lukea.
Sikäli mikäli pippuri-blogi elää vielä Meksikon ajanjaksonkin yli, on luvassa varmasti ensiksi sen väliaikaisasunnon sisustusta ja ehkä vielä mahdollisesti sitä The asunnon sisustamista tahi remontoimista. Pahimmillaan rakentamista. Puutunutta jupinaa työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kommelluksia ja kommervenkkejä. Perus pippuri settiä.

photo Tia Borgsmidt

Erilainen äitienpäivä

Meksikossa juhlittiin 10.5 äitienpäivää. Koin tämän äitienpäivän erityisen voimakkaasti. Äidillisesti.
Pyykkasin, siivosin, paistelin, leikin lasten kanssa. Loppupäivästä silitin sileää hikistä otsaa sairaalan vuoteella. Rauhoittelin ja tunnustin rakkauttani. Pienen potilaan nukahdettua kylmät letkut pehmeää poskeaan vasten itkin salaa puserooni. Kuinka tärkeä olenkaan juuri minun lapsilleni. Olenhan?
En taatusti parhaimmasta päästä, mutta rakastan lujasti. Petyn äitiyteeni tiuhaan, tapaani jolla olen äiti ja heikkouksiini. Toivon aina pystyväni olemaan omasta mielestäni juuri se täydellinen äiti mitä haluankin olla. Hyväksyä äitiyteni.
Samalla, kuten aina vastaavissa tunnetiloissa mietin sitä ihmistä, äitiä, joka aikoinaan hylkäsi lapsensa. Kuinka hän pystyi siihen? Kuinka hän pystyi jatkamaan siitä? Kuinka minä jatkoin siitä?
Rintaa kirpaisee ja päässä vihloo. Tarraan hellästi lapseni käteen ja olen äärimmäisen kiitollinen.

Juuri nyt, tässä nahkaisessa nojatuolissa, lapseni sairaalavuoteen viereen tukevasti tarrautuneena tunnen täydellisyyttä. Koen olevani paras. Juuri nyt, tässä.
Toivottavasti tunne säilyy vielä huomiseen ja kantaa aina seuraaviin päiviin ja sukupolviin.

Pieni potilas voi tohtorin mukaan pian hyvin. Joku bakteerin pirulainen se taas koetteli tätä perhettä. Suurta hätää ei siis pitäisi enää tulla.
Pään jyskytystä lisää mukavasti sairaalasanasto espanjaksi ja ne parikymmentä paperia mitkä piti allekirjoittaa. Mitä allekirjoitin? Miksi? Miksi tässä lomakkeessa kysytään potilaan uskontoa ja pyydetään selvitystä että olen ymmärtänyt ohjeet kriisitilanteen varalle. Tirautan taas. Ja uudestaan. Vähän liian tunteellista yhteen päivään. Äitienpäivään. Äidille.


Mummolle, mummille, iso-mummolle ja iso-mummalle lähetämme valtavasti onnea ja iloa päiväänne. Tänä vuonna äitienpäiväterveisemme olivat tämänlaiset. Ensi vuonna kenties mansikkakakkua?

Jiihaaa!! Terveiset Texsasin sykkeestä!

Meillä on kova meno lomallakin päällä, ettei edes koneelle ehdi! Wc pöntön tuima tuijotus sai myöntymään hitaalle wi-fille pikakuulumisten muodossa. Ei vain ole ehtinyt tahi viitsinyt aiemmin. Tai kun ehtisi/viitsisi niin hotellin wi-fi ei ole sieltä nopeimmasta päästä. Yritin ladata kuvia instagramin kautta, mutta ei riitä potku edes siihen.

Ollaan koko kööri viikon mittaisella naapurimaa matkalla, Texasissa. Lomakuvia voi putkahdella kotiin päästyämme. Tsau!

Strömsöö!! Missä olet?

* Niin. Voihan tämän ajatella myös lattian pesuna?

* Rinsessaa, rinsessaaa! Raikui tyttären kylpyhuoneessa kun järjestelin hänen huonettaan. Pahaa aavistamattomana kuvittelin hänen vain tanssahtelevan ilman sen suurempia rekvisiittoja. Valkoista unelmaa, rinsessan mekkoa köytettynä ketterästi vartalon ympärille.

* - hei onko joku jättänyt ulko-oven auki kun helteestä huolimatta lattialla jotenkin vetää?

Ei vastausta.

Hetken kuluttua juuttunut selkäni pakotti tarkistamaan ovet. No joo, kaikki muut ovet olivat kyllä kiinni paitsi jääkaapinovi. Siinä tulee sulatus mukavasti samalla, kun sisälämpötila on kolmessaviidessä.

* - Senorita. No papel para toilet. NO PAPEL!

Si si. 

Miksi hitossa täällä on viemärit tehty jostain mehupilleistä!!?

terassilla

Oma terassi odottaa siivousta joten sitä odotellessa on hyvä inspiroitua muiden upeista terasseista. 
Tälläinen olisi mun mieleen! Kuvat ovat sivulta desire to inspire josta löytyy aina ihastuttavia ja inspiroivia kohteita.

Nämä terassit löytyvät Bo Bedren suvuilta.

Olemme onnekkaita kun saamme nauttia läpi vuoden terassin käytöstä. Jos rakennuttaisin talon itse Meksikoon (tai oikeastaan minne vaan), tulisi sinne ehdottomasti iso upea terassi.

kotona

 

Tyttäreni on mainio ideoimaan erinäisiä leikkejä!
Eteisessä. Koira valvoo eteisaulassa tapahtuvaa. Toimii myös pienimpien jakkarana kenkiä laittaessa.
Vauva sai tuomisia Suomesta. Yritin selittää amerikkalais-meksikolaiselle perheelle rotinan merkitystä.
Ostin eilen liikennevaloista tuoreita, raikkaita ruusuja! Ja mikä väri!

Tortugas ninjas

Esitelläänpä meidän perheen konnat. Monelle ystävälle tämä tulee ehkä järkytyksenä, koska en ole koskaan ollut/ole mitenkään erityisen kiinnostunut minkäänlaisista lemmikkieläimistä. Meillä asustaa pari Trachemys scripta elegansia eli punakorvakilpikonnaa. Kun itse olimme hankkimassa kilpikonnia, löytyi hyviä neuvoja kilpikonniin erikoistuneilta sivuistoilta ja keskusteluista.

Meille konnat kotiutui vauvoina, muutaman kuukauden ikäisinä ja muutaman sentin mittaisina. Nyt konnat ovat puolentoista vuoden ikäisiä ja noin 12-15 cm pituisia. Nämä kaverit asustavat akvaariossa, mutta pääsevät myös ulkoilemaan pihallemme. Meillä on aidattu muurattu piha, joten kilpikonnat voivat olla vapaasti ulkona. Yhden kilpikonnan menetimme linnun kynsiin, kun poikasina kirmasivat pihalla auringonpaisteessa. Tämän jälkeen emme jättäneetkään kilpikonnia pihalle valvomatta, kunnes olivat tarpeeksi suuria. 

Täällä Pohjois-Amerikassa kilpikonnat ovat helppo hoitoisia. Eivät tarvitse UV-lamppuja eikä mahdottoman suurta akvaariota, koska pääsevät pihalle ympäri vuoden. Hoitoon kuuluu siis lähinnä tämä ulos päästäminen ja ruokkiminen. Siivousta unohtamatta! Tämä siivous onkin asia mitä haluan korostaa. Meillä akvaario täytyy siivota kahdesti viikossa, jotta konnat erottaa veden seasta ja ettei koko kämppä lemua paskaiselle suolle. Akvaario ja muut virikkeet täytyy tyhjätä, putsata, huuhdella, putsata, huuhdella ja täyttää. Tämän olenkin kokenut erittäin työläänä. Myös haju siivotessa on kerrassaan kamala. Kehotankin kaikkia (vesi/suo)kilpikonnia harkitsevia miettimään onko teistä tähän siivousurakkaan? Tätä ei tule ajatelleeksi koskaan liikaa. Minäkin ajattelin että mikäs siinä, vesi pois ja uusi tilalle. Helppoa! Mutta todellisuudessa sen kaiken liman, sonnan ynnä muun epämääräisen tavaran siivoaminen ja akvaarion hinkkaaminen on todella työlästä. Jos olet siivonnut kala akvaarion, tämä ei ole lähelläkään sitä.
Itse asiassa tämä siivous mietitytti jo alkujaan, ja etsimmekin ensisijaisesti maakilpikonnaa. Melkein teimmekin jo kaupat yhdestä maakilpikonnasta, kunnes meille paljastui että tämä kaveri kasvaa noin metrin mittaiseksi ja aika tuhdiksi paketiksi. Siinä jää äkkiä 50 neliön piha ahtaaksi. Muita vaihtoehtoja ei silloin ollut, joten päädyimme punakorvakilpikonniin.

Vaikka konnamme ovat ihastuttavia, hauskoja ja huvittavia, en henkilökohtaisesti itse ottaisi suokilpikonnaa Suomen olosuhteisiin. Minä koen sen liian työläänä ja jopa hankalana. 
Meillä oli joulun alla kolme ystävän samaista kilpikonnaa hoidossa, ja silloin päätin, että kun muuton aika tulee saa nämä kaverit uuden hyvän kodin täältä Meksikosta. 
Konnista on kuitenkin seuraa, vaikkei sitä ehkä uskoisi. Lapsemme tykkäävät konnista ja nauraa räkättävät niiden toilailuille. Meidän konnat ovat alkuun aina arkoja ja vetäytyvät kuoreen silmänräpäyksessä, mutta lämpenevät helposti ja ovat hyvin seurallisia kun sille päälle sattuvat.

Break dancea!


Samannäköisiä? Jep, mä olen meistä ainut joka nämä kaverukset erottaa.

Maanantai

Otin mukavan asennon, kupin kuumaa ja ajattelin tulla kertomaan viime öisestä kokemuksesta makuuhuoneessamme. Mutta täällä on yksi vatsatauti potilas jolla suu käy entiseen malliin, joten ajatus ja tekstin tuottaminen katkeaa tuon tuosta. Joten palataan tähän ehkä myöhemmin.

Tässä me ollaan oltu sohvalla koko päivä. Lastenohjelmat rullaa, mä tutkin ja vertailen talojen pohjapiirrustuksia sekä siemailen tequilaa. Tequilaa siksi koska olemme taltuttaneet sillä aiemminkin vatsataudin leviämisen. Maku on kamala, mutta sen kestää jos sillä välttää vatsataudin. Salud.

Ne ketkä innostuivat alkusanoista ja jäi innosta piukeana odottamaan jotain erotiikkaa puhkuvaa ja kaiken paljastavaa, niin tarkennettakoon, että kyse on vain minua pinaavista unista. Eli mitään kutkuttavaa regina-kamaa ei ole luvassa.

Muutama kuva kuitenkin täältä Meksikosta. Hellettä pukkaa ja juuri nyt elämä hymyilee erityisen kauniisti! (jos ei sitä vatsatautia lasketa) Toivottavasti sielläkin?