esikoulu Meksikossa

Lasten kielitaidosta kertoessani muistui mieleeni lupaus kertoa myös lasten koulusta.

Meksikossa opinahjo aloitetaan joko 3-vuotiaana tai 6-vuotiaana.
3-vuotiaana yksityisissä kouluissa ja 6-vuotiaana julkisissa kouluissa. Julkisissa kouluissa peruskoulu kestää yhdeksän vuotta. Yksityiset koulut ovat suosittuja julkisen koulun opetuksen tason maineen vuoksi, ja vanhemmat pyrkivätkin samaan lapsensa yksityisen koulun penkille. Keskituloiset ja sitä korkeampi tuloiset laittavat lapsensa poikkeuksetta yksityiseen kouluun.
Yksityiset koulut ovat ainoita kouluja jotka tarjoavat opetusta myös toisella kielellä.
Yksityisissä kouluissa hintataso voi olla hyvinkin korkea maan mittapuun mukaan. Yleensä hinnat ovat 120-500 euron luokkaa kuukaudessa per lapsi.

Meidän lapsemme käyvät yksityistä koulua. Yksityiseen kouluun pääsy ei ole hankalaa, mutta koulut käyvät keskenään jonkin asteista kilpailua, yleensä mitaten kunkin koulun koulumenestystä.
Meillä lähinnä koulun valinta aiheutti päänvaivaa. Vaihtoehtoja oli paljon eikä aiempaa kokemusta ulkomaisista kouluista ollut.

Kaksivuotiaamme on "maternal" ryhmässä joka on ns. esikoulun esikoulu. Ja muistuttaa paikoitellen suomalaista päiväkoti ryhmää. Opetus tapahtuu sekä espanjaksi että englanniksi. Lisäksi ryhmällä on tunti viikossa ranskan alkeita. Maternal ryhmässä on 19 lasta, iältään 2-3 vuotiaita sekä yksi opettaja ja apu-opettaja. Päivät ovat hyvin aikataulutettuja ja niihin sisältyy myös "opetusta", kuten numeroiden, muotojen ja kirjaimien harjoittelua.
Meidän tyttö tykkää todella paljon "koulusta" ja monen vapaapäiväputken lomassa kyseleekin koulun perään. Toivottavasti asenne säilyy Harvardin päättötutkintoon saakka.

Viisivuotiaamme käy esikoulun viimeistä luokkaa. Esikoulu aloitetaan kolme vuotiaana ja se kestää yhteensä kolme vuotta. Ryhmäkoko on 22 lasta ja sitä johtaa yksi opettaja.
Poika aloitti koulun viime vuonna kesken lukukauden (esikoulun toinen vuosi) ja meille kaikille oli totaalinen yllätys kuinka koulumaista heidän päivänsä todella ovat. Hyvin kaukana suomalaisesta päivähoidosta.
Lapsemme olivat muutettuamme reilu puolivuotta kotihoidossa, kunnes päätimme laittaa silloisen neljävuotiaan kouluun, jotta hän oppisi kieltä paremmin ja saisi ystäviä. Päiväkodiksihan me sitä "koulua" luulimme, mutta totuus olikin toinen.
Alku oli todella hankala. Pojalla oli takana kotihoitoa puolitoistavuotta ja tätä ennen kokemusta vain suomalaisesta päivähoidosta joten hyppy esikouluun joka harjoitustasoltaan vastasi suomen ekaluokkaa oli aikamoinen loikka. Ja tietysti vielä täysin vierailla kielillä. Välillä kävin vakavia keskusteluja itseni kanssa koulun lopettamisesta. Tuntui että kaikki tämä hajoittelu ja kotitehtävät olivat aivan liikaa neljävuotiaalle. Koulun aloitus vaati koko perheen sopeutumista. Avara katseisuutta.

Nykyään hänen koulunsa sujuu ihan hyvin. Kielitaitoa on karttunut ja ystäviä löytynyt. Kotitehtäviä tulee kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina. Toisinaan meillä menee lähes koko ilta kotitehtävien tekoon ja usein mietin mitä järkeä tässä on! Ei tämä ole lasten elämää! Meillä toki kotitehtävät ottavat enemmän aikaa jo pelkästään vieraan kielen takia. (thanksgog google kääntäjän).
Olen painottanut koulussa kovasti sitä, että Suomessa tälläisiä asioita harjoitellaan vasta seitsemästä ikävuodesta ylöspäin. Hämmennystähän se on aiheuttanut. Eivätkö lapset siis osaa lukea ja laskea ennen seitsemää ikävuotta?
Tähän on aina pitänyt käyttää sitten se "Suomi pärjää aina todella hyvin koulumenestys testeissä"-kortti. Puolustukseksi. Tietenkin.

Lastemme koulupäivä kestää viisi tuntia, johon sisältyy 15 minuuttia lounastaukoa ja 30 minuuttia vapaata leikkiä ulkona. lapsille pakataan omat eväät mukaan kouluun.

Tavallaan kannatan tälläistä varhaista lasten aktivointia ja opetusta. Ja olen todella ylpeä, (silloin) kun poikani suorittaa matematiikan yhteenlaskut virheittä. Kuitenkin mielestäni täällä mennään vähän liian pitkälle. Poikani on ainut luokallansa joka ei vielä osaa lukea lainkaan.
Mihin on kiire? Hienoa että lapset oppivat tälläisiä taitoja jo varhain, mutta eikö tässä voisi vähän löysätä? Minä ainakin pidän siitä että tohtorini on plus kolmekymppinen ja minua pidempi.

Toki näissäkin on koulu kohtaisia eroja. Saksalainen tuttava perheen poika käy toista yksityistä koulua ja siellä esimerkiksi kotitehtäviä tulee vain mutamana päivänä viikossa. Eivätkä aivan kaikki osanneet lukea jo viisivuotiaana.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaisia ainstaineja näistä koululaisista aikanaan kasvaa. Tosin moni hieman vanhemman lapsen omaava on sitä mieltä, että esikoulun ja ensimmäisten luokkien opetuksen taso Meksikossa on todella hyvä, mutta sen jälkeen taso laskee huomattavasti. Totta vai tarua? Faktaa vai fiktiota? No lo se.


Mitä olette mieltä?
Kuulostaako tutulta?
Uskomattomalta?
Hienolta?