kielimiehiä

Aika usein kun vaihdamme kuulumisia sukulaisten tai lasten kummien kanssa ovat he kiinnostuneita kuulemaan lasten kielitaidon kehittymisestä. Mielenkiinnosta googletin asiaa kaksikielisyydestä ja ainakin joitain blogi kirjoituksia löytyi missä asiaa käsiteltiin.

Meidän lapset käy koulua missä opetus tapahtuu sekä espanjaksi että englanniksi. Lisäksi molemmilla on kaksi tuntia viikossa ranskaa koulun toimesta. Kotona käytämme pääsääntöisesti suomea.

Viisivuotias puhuu äidinkielenään suomea. Seuraavaksi eniten hän käyttää espanjaa ja englantia lähinnä kotitehtävissä. Ranskaksi hän osaa hieman alkeita, kuten perheenjäseniä ja numeroita.
kaksi(ja puoli)-vuotias puhuu suomea ja espanjaa aika fifty-fifty. Joitakin sanoja hän sanoo vain englanniksi, kuten pallo joka on aina ball. Puheen kehitys on selvästi hidasta, eikä hän juuri muodosta lauseita. Kolmen sanan lause on pisin mitä hän on tähän mennessä ulos päästänyt. Lauseet usein vielä tulee niin, että yksi sana on suomea, toinen espanjaa ja kolmas englantia. Hän kuitenkin ymmärtää suomeksi kaiken, ja valtavan paljon myös espanjaksi joten vielä en ole alkanut panikoimaan.

Kun muutimme Meksikoon esikoisemme puhui vain suomea. Pienimmäinen ei sanonut kuin muutaman sanan suomeksi, joten kielitaitoa on karttunut lapsille runsaasti.
Me vanhemmat emme myöskään osanneet espanjaa muuttaessa, joten koko perheen kielikylpyä tässä on harjoitettu. Etenkin kantapään kautta.

Suurin haaste lienee onkin säilyttää tämä kieli-kirjo sitten Suomeen palatessa. Tosin meidän mielestä kasvaminen neljän kielen viidakossa on ehkä liikaa, eikä panosta välttämättä löydy ylläpitämään näitä kaikkia kieliä. Silti olen onnellinen että lapsistani on kasvamassa kolmi-kielisiä ja toivon että pystymme ylläpitämään kielitaitomme minne ikinä tuuli meidät kuljettaakaan.

Arkiset sankarit!