kuppikakkuja ja kiirusta

Meillä hulahti tämä viikko nopeasti ja paljon puuhaten. Nuorimmainen oli kuluvan viikon "star of the week", joten leivoimme luokkakavereille kuppikakkuja. Yhteistyö sujui niin hyvin, että tätä apuria käytän mielelläni toistekkin.

Ystävänpäivän lisäksi viikkoon mahtui myös yhdet baby showerit ja syntymäpäiväjuhlat. Muutama tapaaminen, kansainvälinen aamiainen ja jokapäiväiset aamutreenit pitivät touhun kiireisenä.

Viikonloppuna olikin kiva ottaa vähän rennommin. (Vähän on kyllä hyvin lievä ilmaisu sille mitä suusta tuli alas vedettyä. Meni kyllä hukkaan tuo äärimmäinen äheltäminen treenin muodossa.)

Tuleva viikko on hieman rauhallisempi, mutta kaiketi täyteen buukattu. En tiedä mistä tuulee, mutta päivät on muuttuneet tavattoman kiireiseksi. Mulla on aina reilu nelisen tuntia omia juttuja aamusta, lasten hakemisen jälkeen iltäpäivät tuppaavat menemään kotitehtävien ja harrastusten parissa. Illalla ei ehdi juuri muuta kuin syödä ja valmistella seuraavaa päivää.

Tämä touhu nyt on monelle ihan normi ympyrä, mutta en ymmärrä miten tämä nyt on meilläkin lipsunut tähän. Kotonahan tässä "vaan ollaan"..

Tämä Suomi-poika, nuori vaihto-opiskelija(mme) on joutunut viettämään päiviään jo jonkin aikaa sairaalassa. Kuinka ollakaan vain parin huoneen erolla missä mieheni makasi muutama viikko sitten. Sairaalan ruoka on sen verran aisteja ravistelevaa, eikä taatusti edesauta paranemista, joten näin parhaakseni viedä pojalle makaronilaatikkoa. Huomenna ajattelin tiedustella maistuisiko nakkikastike.

Ei ehkä ihan Sukulaa, mutta voittaa kirkkaasti siellä tarjottavan murkinan.

Nyt kipitän tästä vielä lankkaamaan pojan koulukengät ja ripustamaan viimeisen koneellisen pyykkejä todetakseni, että vielähän tuota ehtii viisi tuntia nukkua.

Adios!

Puss och kram!