Kun on paljon sanottavaa ja vielä enemmän juttuja kerrottavana, muttei aikaa?
Voisko sitä ostaa? Venyttää päivää vielä lähemmäksi aamua? Kaiketi ei.En ehdi nyt millään kirjoitella kaikille henkilökohtaisesti tulevia käänteitä, joten toimikoon tämä kirjoitus nyt yleisviestinä kaikille teille jotka myös uutisia odotatte.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että päätös muutosta on tehty. Se ei ole nyt ainakaan vielä Jenkit, eikä Afrikka vaan Suomi. Kyllä. Paluumuutto. Kesällä tämä mama istuttaa takamuksensa niin sanotusti taas sorvin ääreen, tuttuun työpaikkaan Suomessa. Mies jää vielä tänne Meksikoon. Tähän ei liity mitään tramatiikkaa, puhdasta bisnestä vain. Tulee loppusyksystä sitten perässä.
No, miten tähän päädyttiin? Ehkä
Laskettu arvoa nykyisen työpaikan ja ulkomaankomennuksen välillä. On mietitty mm. vaihtoehtoa missä asuisin lasten kanssa Suomessa ja mies täällä ja sitten puolin ja toisin rampattaisiin kahden maan välillä. Ei toimi. Liian kallista eikä lomapäivät riittäisi tälläiseen alkuunkaan. Väliaikaisratkaisu tämäkin olisi ollut, mutta ei toimi meillä ei.
Kolmevuotiaamme on asunut elämästään yli puolet Meksikossa. Välit isovanhempiin ovat mitä parhaimmat mutta uskon, että lapsille muutto lähemmäs läheisiä tulisi nyt hyvään saumaan.
Paluumuuttoa puoltaa myös rakkaan lähimmäisen taistelu syöpää vastaan, joten olen kiitollinen että pääsen häntä lähemmäksi. Viettämään vähän enemmän arvokasta yhteistä aikaa ja olemaan tukena.
Niin ja siitä asunto asiasta. No se se vasta karua puuhaa onkin. Emme saaneet niistä muutamasta hikisestä tontista kumpaakaan, joten vähän niin kuin tyhjän panttina tässä nyt pyöritään. Etuovi ei ole tarjonnut puoleen vuoteen yhtikäs mitään potentiaalista kohdetta. Muutos kolmensadan neliön omakotitalosta, öö johonkin seitsemänkymmenen neliön vuokra luukkuun on aika suuri. Tontteja ei ole tai ne on aivan tajuttoman kalliita. Tilanne nyt vain on se, että tämä meidän klaani plus ajateltu au-pair ei vain kertakaikkiaan mahdu enää mihin tahansa casaan. Tarvitaan useampi makuuhuone, säilytystilaa, tallia sun muuta. Pussi ei kuitenkaan pullistele, joten hintakin pitäisi olla kohtuullinen.
Myöskin luopuminen "sapattipäivistä" tulee ottamaan lujille. Yksinhuoltaja elämä ei sekään nostata mitään hurraa huutoja, vaikka väliaikaista onkin.
Välillä yritän jaksaa tämän paluumuutto päätöksen yli maksalaatikon ja hyvien irtokarkkien voimalla. Niin ja raanastakin voi juoda suoraan. Että onhan näitä. Hyviäkin puolia.
Nyt nautin kuitenkin vielä sapattipäivistäni ja Meksikosta. Matkailu kohde esittelyitä olisi muutama vielä takataskussa odottamassa. Amerikan reissustakin voisin vähän kirjoittaa. Arjesta taihtoisin tehdä muistiinpanot mitä voisimme sitten vuosien päästä lasten kanssa lukea.
Sikäli mikäli pippuri-blogi elää vielä Meksikon ajanjaksonkin yli, on luvassa varmasti ensiksi sen väliaikaisasunnon sisustusta ja ehkä vielä mahdollisesti sitä The asunnon sisustamista tahi remontoimista. Pahimmillaan rakentamista. Puutunutta jupinaa työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kommelluksia ja kommervenkkejä. Perus pippuri settiä.
photo Tia Borgsmidt
