Kuten jo tiedätte/olette nähneet tai huomanneet, ei tämä kroppa ole aivan bikini-kuntoinen. Mä vaan kerta kaikkiaan alan uskoa että huonon itsekurin lisäksi, tämä on geneettistä. Luomisvaiheessa vain jokin meni mönkään tai sitten korkeampi taho vain päätti että tälle sikiölle laitetaan vahan muutakin kuin lihaa luiden päälle.
Hassua tässä vain on se, etten tunne itseäni tässä tilassa. Todellinen minä on kymmenisen kiloa pienempi. Miksi tämä on sitten niin vaikeaa? Jos minun ei ole hyvä olla näin, niin miksi itsekuri on tälläinen kuin on? Ja tottakai terveys ja läheiset on tärkeintä elämässäsi (you know that!) Mutta keho tulee siinä samalla osastolla kuin sisustus, vaatteet, komiat autot ja muut tärkeät, niiden TÄRKEIMPIEN jälkeen. Anyway..
Perusterveellisen ruokavalion lisäksi olen aina ollut heikkona ja helposti vietävissä. Vuosien aikana kokeiluistani mainittakoon vain muutamat:
- Selluliittihousut. Ne karmeat, ostos Tv:ltä joskus vuosisadan vaihteessa tilatut, hurjia lupaavat mummo-kalsarit! Kuka idiootti menee noihin lankaan? Muistelen että olin todella närkästynyt kun toivottua tulosta ei tullutkaan. Taisin jopa reglamoida ja palauttaa pöksyset?
- Elmu-kelmu. Kietoudu elmukelmuun tasaisen tiukasti (huom! muista jättää rinnat kelmutta!). Sitten vain saunan lauteille, ylimmälle ja hikoilua abauttiarallaa 30minuuttia. Tämän jälkeen muista juoda. Nimimerkillä kerran yleis-saunaan pyörtynyt. Tähän kyllä uskon edelleen, jos ei muuten, niin pyörtymään kykenee edelleen helposti.
Muistan aktiivisimman elmu-kelmu kauteni. En tohninut käyttää silloisen asuntoni yleis-saunaa tämän pyörtymis episodin takia kovin usein, joten useinmiten otin suunnakseni ystävieni saunan. Siellä sitä touhua katseli ystäväni lisäksi kaksi pientä tyttöä.
Ystäväni oli ollut perjantai-ostoksilla tyttäriensä kanssa ja kun ystäväni taloustavara osastolla tarttui elmu-kelmuun, oli tytär kysynyt -"tuleeko M meille taas saunomaan?" Ystäväni oli yrittänyt selittää, että tavallisesti elmu-kelmua käytetään keittiössä, ei niinkään saunoessa. Voitte uskoa kuinka hämmentynyt tämä pikku tyttö oli tästä uudesta tiedosta.
Veikkaan että tyttö muistaa edelleen, ettei kelmulla peitetä rintoja.
Tänä päivänä poppaskonstit ovat jääneet vähemmälle. Nyt vartaloa metsästetään enimmäkseen maalaisjärjellä. Maalaisjärjellä, sitäkö tämä on:
aamulenkki (reilu tunti) tyhjällä vatsalla. Kaiken lisäksi sain kamalan astma kohtauksen kun en tohtinut olla juoksematta naapurin rouvan kanssa samaan tähtiin. Päähän särkee edelleen. Juokseminen ei vain ole mun juttu. Reippaasta kävelystä tykkään ja hölkkäys-spurteista, mutta juoksun jätän suosiolla toisille. Lenkin ja suihkun jälkeen kokkasin lihaa, broccolia ja kaktusta. Vähän raejuustoa ja selleria kyytipojaksi. Välipalana kuivattuja puolukoita ja kourallinen pähkinoitä ja pienimmäisen leivänjämä. Illalliseksi kanakastiketta, couscousia vihanneksilla ja salaattia. Lapset nukkumaan, sohvalle, table käteen ja surffailemaan. Pian löysin itseni eilisten synttärikemujen karkkijämiltä. Sitten muistin suklaan keittiön kaapissa. Osu ja uppos.
Tätä on nyt jatkunut pari viikkoa. Päivällä treeniä, ja syön kuin siro kehonrakentaja, mutta iltaa kohden lähtee lapasesta. Come on lady! Nyt ryhtiä tähän touhuun ja eritoten sinne selkärankaan!
Ps. Olisko sulla takataskussa jtn hyviä muistoja kadonneen navan metsästyksestä?
