SKODABUCKS AUTOCOFFEE

Mitä tulee siitä että laitetaan yksi kappale somelaista muijaa, joskin hieman meksikoitunutta entistä kotirouvaa Suomen maalle jet laagin, työrupeaman ja muuttohärdellin kouriin?

Ainakin muutama ohari. Kuten eilen ajellessani lähikauppaan. Meni risteys vähän pitkäksi, kun oli kiirus katsomaan Kaisaa ja sen valtakuntaa. Vauhti oli kyllä rajoituksen mukainen, mutta ajatus jossain siellä kiinteistöjen ja Kaisan audin välimaastossa. Ja oli sitten niinkin hyvin, että onnistuin kurvaamaan "sisään" jälkakäytävälle. Se kaupalle menevä tie olisi ollut noin viisi metriä sitä ennen. Nätisti antoivat kyläläiset tietä kun puskin suvereenisti anopin citymaasturia takaisin tielle ja koukkasin oikeasta aukosta lähikaupalle. Ja mikä parasta, ehdin Kaisalle takaisin!

Taisin joskus "kotirouvapäivinä" mainita kuinka kiireinen Meksikossa olinkaan? No joo, liioittelinkohan? 
Tai siis olinhan toki kiireinen, mutta lasketaanko parituntista aamutreeniä ja siihen päälle muutaman tunnin aamiaista muiden rouvien kanssa nyt kuitenkaan niin kovin kiireelliseksi?
Nyt istuessani työpaikallani sen kahdeksan tuntia, niin ihmettelen vaan, että missä välissä ehdin vetäisemään sen frabbuccinoni? Kuntoilullekaan en ole tohtinut lohkaista aikaa, jollei rappujen ravaamista ja matkalaukkujen loputonta aukomista ja sulkemista lasketa.
Frabbuccinosta puheenollen; oletteko koskaan miettineet Skodan valinneen kenties logoaan pelkästään silkan houkutuksen vuoksi? Ehkäpä visualisti oli kahvin suurkuluttuja? Kurvasin nimittäin juhannuksen alla matkalla kesämökille skodan pihaan, frabbuccinoa hakemaan! Kyllä siinä meinasi itku tulla, kun ei siellä myyty tiskin alta muuta kuin skodaa rivissä ja mustaa kahvia pahvimukissa.
Onkohan kuluttajasuojalaki huomannut puuttua jo tähän? En varmasti ole ainut joka on sekoittanut skodan kyltit starbucksiin. Enhän?

Reilun kolmen vuoden breikki leipätyöstä on jättynyt jälkensä. Puolestapäivästä eteenpäin työkaverini näkevät vain kitalakeni. Kahvia en juo, eikä työpaikan kahviautomaatista saa frabbuccinoa joten voimakeinoja tarvitaan pitämään elintoimintojani yllä aina sinne iltapäivälle saakka. Odottaen vielä sitä "uuden viehätystä" ja energistä otetta mitä oletettavasti tälläinen tauko tuo tullessaan.

Olen myös tavattoman turhautunut kun mitään potentiaalista kotia/tonttia/maaplänttiä/whateva ei tunnu löytyvän. Kaikissa on aina puutteita tai miinuksia niin paljon, että vain hullu maksaisi näistä itsensä kipeäksi. Väliaikainen vuokrakämppä onneksi on löytynyt ja sinne saamme kantaa tavaramme ensi viikolla. Illat ovatkin kuluneet rattoisasti Kaisan seuran lisäksi huonekaluja, autoja ym tilbehööriä katsastaessa. Kiitos nettikauppojen.
Turhautunut oli myös Shellin myyjä joka tirkisteli tiskin takaa epämääräistä pyörehdintääni bensaautomaatilla silmäillessäni jonkun sortin tankkaajaa autolleni. Ei herunnut palvelua ei. Tippiäkin olisin antanut.


Summasummarum: ostetaan tyylikkäitä, edullisia kalusteita ja kodin tilbehööriä. Yksi sopivan kokoinen maapläntti tai sopivan nasakka koti vähintään viidelle hengelle sekä pienikulutuksellinen, tyylikäs ja mutkaton, lompakkoystävällinen nelipyöräinen. Yhteydenotot parhaalla katsomallanne tavalla.

Kesä ohukaiset

Plätyt:

2,5 dl jauhoja
1 tl hedelmäsokeria
0,5 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa (ei rasvaton)
0,5-1 tl viinietikkaa
2 munaa
1dl maitorahkaa
0,25 dl sulatettua, jäähtynyttä voita

Paistamiseen tarvitaan nokare voita.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Toisessa astiassa sekoitetaan muut aineet. Yhdistä kuiva-aineseos siivilällä nesteseokseen. Sekoita kunnes taikina on sopivan tasaista. Anna taikinan seistä noin puolituntia. Paista ja nauti.

Tarjoile letut hillolla ja kermavaahdolla tai tuoreilla hedelmillä ja/tai marjoilla ja vaahterasiirapilla.



Hiljaiselo jatkuu toistaiseksi netin puolella kun taas puolestaan liven puolella huiskitaan täyttä päätä.

Sweet little peppers löytyy myös facebookista sekä instagramista nimellä missmillam

Ihanaa kesää!

aika aikaansa kutakin

Kun on paljon sanottavaa ja vielä enemmän juttuja kerrottavana, muttei aikaa?

Voisko sitä ostaa? Venyttää päivää vielä lähemmäksi aamua? Kaiketi ei.

En ehdi nyt millään kirjoitella kaikille henkilökohtaisesti tulevia käänteitä, joten toimikoon tämä kirjoitus nyt yleisviestinä kaikille teille jotka myös uutisia odotatte.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että päätös muutosta on tehty. Se ei ole nyt ainakaan vielä Jenkit, eikä Afrikka vaan Suomi. Kyllä. Paluumuutto. Kesällä tämä mama istuttaa takamuksensa niin sanotusti taas sorvin ääreen, tuttuun työpaikkaan Suomessa. Mies jää vielä tänne Meksikoon. Tähän ei liity mitään tramatiikkaa, puhdasta bisnestä vain. Tulee loppusyksystä sitten perässä.

No, miten tähän päädyttiin? Ehkä suurimpana ainoana syynä se, etten ole valmis luopumaan omasta työpaikastani. Ja voin kertoa, että tätä asiaa on pyöritelty ja haudottu pääkopassa jo vuodenpäivät.
Laskettu arvoa nykyisen työpaikan ja ulkomaankomennuksen välillä. On mietitty mm. vaihtoehtoa missä asuisin lasten kanssa Suomessa ja mies täällä ja sitten puolin ja toisin rampattaisiin kahden maan välillä. Ei toimi. Liian kallista eikä lomapäivät riittäisi tälläiseen alkuunkaan. Väliaikaisratkaisu tämäkin olisi ollut, mutta ei toimi meillä ei.
Kolmevuotiaamme on asunut elämästään yli puolet Meksikossa. Välit isovanhempiin ovat mitä parhaimmat mutta uskon, että lapsille muutto lähemmäs läheisiä tulisi nyt hyvään saumaan.
Paluumuuttoa puoltaa myös rakkaan lähimmäisen taistelu syöpää vastaan, joten olen kiitollinen että pääsen häntä lähemmäksi. Viettämään vähän enemmän arvokasta yhteistä aikaa ja olemaan tukena.

Niin ja siitä asunto asiasta. No se se vasta karua puuhaa onkin. Emme saaneet niistä muutamasta hikisestä tontista kumpaakaan, joten vähän niin kuin tyhjän panttina tässä nyt pyöritään. Etuovi ei ole tarjonnut puoleen vuoteen yhtikäs mitään potentiaalista kohdetta. Muutos kolmensadan neliön omakotitalosta, öö johonkin seitsemänkymmenen neliön vuokra luukkuun on aika suuri. Tontteja ei ole tai ne on aivan tajuttoman kalliita. Tilanne nyt vain on se, että tämä meidän klaani plus ajateltu au-pair ei vain kertakaikkiaan mahdu enää mihin tahansa casaan. Tarvitaan useampi makuuhuone, säilytystilaa, tallia sun muuta. Pussi ei kuitenkaan pullistele, joten hintakin pitäisi olla kohtuullinen.
Myöskin luopuminen "sapattipäivistä" tulee ottamaan lujille. Yksinhuoltaja elämä ei sekään nostata mitään hurraa huutoja, vaikka väliaikaista onkin.
Välillä yritän jaksaa tämän paluumuutto päätöksen yli maksalaatikon ja hyvien irtokarkkien voimalla. Niin ja raanastakin voi juoda suoraan. Että onhan näitä. Hyviäkin puolia.

Nyt nautin kuitenkin vielä sapattipäivistäni ja Meksikosta. Matkailu kohde esittelyitä olisi muutama vielä takataskussa odottamassa. Amerikan reissustakin voisin vähän kirjoittaa. Arjesta taihtoisin tehdä muistiinpanot mitä voisimme sitten vuosien päästä lasten kanssa lukea.
Sikäli mikäli pippuri-blogi elää vielä Meksikon ajanjaksonkin yli, on luvassa varmasti ensiksi sen väliaikaisasunnon sisustusta ja ehkä vielä mahdollisesti sitä The asunnon sisustamista tahi remontoimista. Pahimmillaan rakentamista. Puutunutta jupinaa työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kommelluksia ja kommervenkkejä. Perus pippuri settiä.

photo Tia Borgsmidt

Erilainen äitienpäivä

Meksikossa juhlittiin 10.5 äitienpäivää. Koin tämän äitienpäivän erityisen voimakkaasti. Äidillisesti.
Pyykkasin, siivosin, paistelin, leikin lasten kanssa. Loppupäivästä silitin sileää hikistä otsaa sairaalan vuoteella. Rauhoittelin ja tunnustin rakkauttani. Pienen potilaan nukahdettua kylmät letkut pehmeää poskeaan vasten itkin salaa puserooni. Kuinka tärkeä olenkaan juuri minun lapsilleni. Olenhan?
En taatusti parhaimmasta päästä, mutta rakastan lujasti. Petyn äitiyteeni tiuhaan, tapaani jolla olen äiti ja heikkouksiini. Toivon aina pystyväni olemaan omasta mielestäni juuri se täydellinen äiti mitä haluankin olla. Hyväksyä äitiyteni.
Samalla, kuten aina vastaavissa tunnetiloissa mietin sitä ihmistä, äitiä, joka aikoinaan hylkäsi lapsensa. Kuinka hän pystyi siihen? Kuinka hän pystyi jatkamaan siitä? Kuinka minä jatkoin siitä?
Rintaa kirpaisee ja päässä vihloo. Tarraan hellästi lapseni käteen ja olen äärimmäisen kiitollinen.

Juuri nyt, tässä nahkaisessa nojatuolissa, lapseni sairaalavuoteen viereen tukevasti tarrautuneena tunnen täydellisyyttä. Koen olevani paras. Juuri nyt, tässä.
Toivottavasti tunne säilyy vielä huomiseen ja kantaa aina seuraaviin päiviin ja sukupolviin.

Pieni potilas voi tohtorin mukaan pian hyvin. Joku bakteerin pirulainen se taas koetteli tätä perhettä. Suurta hätää ei siis pitäisi enää tulla.
Pään jyskytystä lisää mukavasti sairaalasanasto espanjaksi ja ne parikymmentä paperia mitkä piti allekirjoittaa. Mitä allekirjoitin? Miksi? Miksi tässä lomakkeessa kysytään potilaan uskontoa ja pyydetään selvitystä että olen ymmärtänyt ohjeet kriisitilanteen varalle. Tirautan taas. Ja uudestaan. Vähän liian tunteellista yhteen päivään. Äitienpäivään. Äidille.


Mummolle, mummille, iso-mummolle ja iso-mummalle lähetämme valtavasti onnea ja iloa päiväänne. Tänä vuonna äitienpäiväterveisemme olivat tämänlaiset. Ensi vuonna kenties mansikkakakkua?

Jiihaaa!! Terveiset Texsasin sykkeestä!

Meillä on kova meno lomallakin päällä, ettei edes koneelle ehdi! Wc pöntön tuima tuijotus sai myöntymään hitaalle wi-fille pikakuulumisten muodossa. Ei vain ole ehtinyt tahi viitsinyt aiemmin. Tai kun ehtisi/viitsisi niin hotellin wi-fi ei ole sieltä nopeimmasta päästä. Yritin ladata kuvia instagramin kautta, mutta ei riitä potku edes siihen.

Ollaan koko kööri viikon mittaisella naapurimaa matkalla, Texasissa. Lomakuvia voi putkahdella kotiin päästyämme. Tsau!

Strömsöö!! Missä olet?

* Niin. Voihan tämän ajatella myös lattian pesuna?

* Rinsessaa, rinsessaaa! Raikui tyttären kylpyhuoneessa kun järjestelin hänen huonettaan. Pahaa aavistamattomana kuvittelin hänen vain tanssahtelevan ilman sen suurempia rekvisiittoja. Valkoista unelmaa, rinsessan mekkoa köytettynä ketterästi vartalon ympärille.

* - hei onko joku jättänyt ulko-oven auki kun helteestä huolimatta lattialla jotenkin vetää?

Ei vastausta.

Hetken kuluttua juuttunut selkäni pakotti tarkistamaan ovet. No joo, kaikki muut ovet olivat kyllä kiinni paitsi jääkaapinovi. Siinä tulee sulatus mukavasti samalla, kun sisälämpötila on kolmessaviidessä.

* - Senorita. No papel para toilet. NO PAPEL!

Si si. 

Miksi hitossa täällä on viemärit tehty jostain mehupilleistä!!?

terassilla

Oma terassi odottaa siivousta joten sitä odotellessa on hyvä inspiroitua muiden upeista terasseista. 
Tälläinen olisi mun mieleen! Kuvat ovat sivulta desire to inspire josta löytyy aina ihastuttavia ja inspiroivia kohteita.

Nämä terassit löytyvät Bo Bedren suvuilta.

Olemme onnekkaita kun saamme nauttia läpi vuoden terassin käytöstä. Jos rakennuttaisin talon itse Meksikoon (tai oikeastaan minne vaan), tulisi sinne ehdottomasti iso upea terassi.

kotona

 

Tyttäreni on mainio ideoimaan erinäisiä leikkejä!
Eteisessä. Koira valvoo eteisaulassa tapahtuvaa. Toimii myös pienimpien jakkarana kenkiä laittaessa.
Vauva sai tuomisia Suomesta. Yritin selittää amerikkalais-meksikolaiselle perheelle rotinan merkitystä.
Ostin eilen liikennevaloista tuoreita, raikkaita ruusuja! Ja mikä väri!

Tortugas ninjas

Esitelläänpä meidän perheen konnat. Monelle ystävälle tämä tulee ehkä järkytyksenä, koska en ole koskaan ollut/ole mitenkään erityisen kiinnostunut minkäänlaisista lemmikkieläimistä. Meillä asustaa pari Trachemys scripta elegansia eli punakorvakilpikonnaa. Kun itse olimme hankkimassa kilpikonnia, löytyi hyviä neuvoja kilpikonniin erikoistuneilta sivuistoilta ja keskusteluista.

Meille konnat kotiutui vauvoina, muutaman kuukauden ikäisinä ja muutaman sentin mittaisina. Nyt konnat ovat puolentoista vuoden ikäisiä ja noin 12-15 cm pituisia. Nämä kaverit asustavat akvaariossa, mutta pääsevät myös ulkoilemaan pihallemme. Meillä on aidattu muurattu piha, joten kilpikonnat voivat olla vapaasti ulkona. Yhden kilpikonnan menetimme linnun kynsiin, kun poikasina kirmasivat pihalla auringonpaisteessa. Tämän jälkeen emme jättäneetkään kilpikonnia pihalle valvomatta, kunnes olivat tarpeeksi suuria. 

Täällä Pohjois-Amerikassa kilpikonnat ovat helppo hoitoisia. Eivät tarvitse UV-lamppuja eikä mahdottoman suurta akvaariota, koska pääsevät pihalle ympäri vuoden. Hoitoon kuuluu siis lähinnä tämä ulos päästäminen ja ruokkiminen. Siivousta unohtamatta! Tämä siivous onkin asia mitä haluan korostaa. Meillä akvaario täytyy siivota kahdesti viikossa, jotta konnat erottaa veden seasta ja ettei koko kämppä lemua paskaiselle suolle. Akvaario ja muut virikkeet täytyy tyhjätä, putsata, huuhdella, putsata, huuhdella ja täyttää. Tämän olenkin kokenut erittäin työläänä. Myös haju siivotessa on kerrassaan kamala. Kehotankin kaikkia (vesi/suo)kilpikonnia harkitsevia miettimään onko teistä tähän siivousurakkaan? Tätä ei tule ajatelleeksi koskaan liikaa. Minäkin ajattelin että mikäs siinä, vesi pois ja uusi tilalle. Helppoa! Mutta todellisuudessa sen kaiken liman, sonnan ynnä muun epämääräisen tavaran siivoaminen ja akvaarion hinkkaaminen on todella työlästä. Jos olet siivonnut kala akvaarion, tämä ei ole lähelläkään sitä.
Itse asiassa tämä siivous mietitytti jo alkujaan, ja etsimmekin ensisijaisesti maakilpikonnaa. Melkein teimmekin jo kaupat yhdestä maakilpikonnasta, kunnes meille paljastui että tämä kaveri kasvaa noin metrin mittaiseksi ja aika tuhdiksi paketiksi. Siinä jää äkkiä 50 neliön piha ahtaaksi. Muita vaihtoehtoja ei silloin ollut, joten päädyimme punakorvakilpikonniin.

Vaikka konnamme ovat ihastuttavia, hauskoja ja huvittavia, en henkilökohtaisesti itse ottaisi suokilpikonnaa Suomen olosuhteisiin. Minä koen sen liian työläänä ja jopa hankalana. 
Meillä oli joulun alla kolme ystävän samaista kilpikonnaa hoidossa, ja silloin päätin, että kun muuton aika tulee saa nämä kaverit uuden hyvän kodin täältä Meksikosta. 
Konnista on kuitenkin seuraa, vaikkei sitä ehkä uskoisi. Lapsemme tykkäävät konnista ja nauraa räkättävät niiden toilailuille. Meidän konnat ovat alkuun aina arkoja ja vetäytyvät kuoreen silmänräpäyksessä, mutta lämpenevät helposti ja ovat hyvin seurallisia kun sille päälle sattuvat.

Break dancea!


Samannäköisiä? Jep, mä olen meistä ainut joka nämä kaverukset erottaa.

Maanantai

Otin mukavan asennon, kupin kuumaa ja ajattelin tulla kertomaan viime öisestä kokemuksesta makuuhuoneessamme. Mutta täällä on yksi vatsatauti potilas jolla suu käy entiseen malliin, joten ajatus ja tekstin tuottaminen katkeaa tuon tuosta. Joten palataan tähän ehkä myöhemmin.

Tässä me ollaan oltu sohvalla koko päivä. Lastenohjelmat rullaa, mä tutkin ja vertailen talojen pohjapiirrustuksia sekä siemailen tequilaa. Tequilaa siksi koska olemme taltuttaneet sillä aiemminkin vatsataudin leviämisen. Maku on kamala, mutta sen kestää jos sillä välttää vatsataudin. Salud.

Ne ketkä innostuivat alkusanoista ja jäi innosta piukeana odottamaan jotain erotiikkaa puhkuvaa ja kaiken paljastavaa, niin tarkennettakoon, että kyse on vain minua pinaavista unista. Eli mitään kutkuttavaa regina-kamaa ei ole luvassa.

Muutama kuva kuitenkin täältä Meksikosta. Hellettä pukkaa ja juuri nyt elämä hymyilee erityisen kauniisti! (jos ei sitä vatsatautia lasketa) Toivottavasti sielläkin?

terveellinen, herkullinen "ice cream"

Smoothieiden ohella olen innostunut homemade-jäätelöstä. Siitä terveellisemmästä. Ehtaa tavaraa ostan kaupan hyllyltä.
Nämä on omiaan kuumiin kesäpäiviin tai makeanhimoon. Liikkujalle ja laihduttajalle. Välipalana.

Sporttinen jäätelö syntyy näin:

3 isoa banaania
1-2 rkl maapähkinävoita
0,5 dl mantelimaitoa
2 rkl proteiinijauhetta

Leikkaa banaanit viipaleiksi ja laita pakkaseen. Kun banaanit ovat jäätyneet (esim. illalla pakkaseen, aamulla käyttöön)
Laita banaabit blenderiin ja sekoita pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon muut aineet, blenderi taas päälle ja parissa minuutissa on jäätelö valmista!
Lapsille tein saman version jättäen proteiinijauheen pois.

Mansikkainen raikas jäätelö syntyy näin:

2 banaania
300-400g mansikoita
0,5 dl jäykkää maitorahkaa
(3 rkl proteiinijauhetta)
(1 tl vaniljasokeria)

Leikkaa banaanit viipaleiksi ja laita pakkaseen. Laita jäätyneet banaanit blenderiin ja sekoita pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita.
Tämä oli meillä erityisesti lasten mieleen. (jättäen proteiinijauheen pois).
Parhaiten jäätelö onnistuu kylmistä tuoreista mansikoista. Pakastetuista mansikoista on hyvä saada enimmät nesteet pois tai muuten lopputulos on pirtelömäinen. Toimii myös ilman maitorahkaa.


Sivulta http://thenotquitevegan.wordpress.com löysin vielä tälläisen version:

Guilt-Free "Ice Cream"

3-4 banaania
1 rkl maapähkinävoita
2-3 tl kaakaojauhetta

kuvat

kolme kovaa

Löytyykö teiltä koululainen? Entäpä pienenpi sisarus? Vinkuuko pienempi huomiota tai härnääkö sisarustaan kun väkerrätte kotitehtäviä?

Olen (pakon sanelemana) kehitellyt tilanteeseen helpottavia tekijöitä, jotka haluan jakaa nyt kanssanne. Kolme kovaa kotiläksyhelpparia! 

1. Pistopampulat vai mitä nämä nyt olivat nimeltään? Näitä pystyy myös äiti pistelemään alustaan summamutikassa ja neuvomaan samalla isompaa kotitehtävissä. 

2. Legendaarinen piirtäminen. Pino paperia ja tusina kyniä, niin johan alkaa pienellä Picassolla mielikuvitus juoksemaan. Myös väritys- ja tehtäväkirjat on hyväksi todettu.

3. Taikarannekkeet. Näiden tekoon tarvitaan paperia, kynä, sakset ja teippiä sekä muutama minuutti. Leikkaa lapsen ranteeseen sopiva(t) "rannekkeet". Kirjaile mitä mieleen juolahtaa tai mitä nappula-osasto sattuu tilaamaan. Teippaa kiinni. Potkaise mielikuvitus start-nappulan avulla valloilleen ja anna lapsen jatkaa tästä.

Meillä rannekkeet on ollut niin huippu juttu (nimenomaan nämä pariminuuttiset versiot), että ne kädessä on menty niin kouluun kuin supermarkettiin. Todistetusti niillä on taltutettu myös muutama itkupotkuraivari.

Muita hyviä?

New Blog Love

Sain New Blog Love tunnustuksen tahdon asiat blogistilta Yksikseltä. Kiitos!

(tämä on mun esikoinen, joten toivottavasti sisäistin asian ja hoidan sen mallikkaasti etiäpäin)

Tunnustuksen ohjeet ovat seuraavanlaiset:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa

(joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden ihanan blogituttavuuden.

Valitsin hyviä ja minulle uusia blogi tuttavuuksia joille pistän tunnustuksen eteenpäin. Joukkoon mahtuu myös muutama vanha tuttu (terkut vaan!) Luen toisinaan paljonkin blogeja, mutta yleisesti ottaen sinkoillen siellä täällä fiiliksen ja tarpeen (googlen) mukaan. Enimmäkseen kulutan sisustus-, rakennus- ja lifestyleblogeja. Haasteena tunnustuksessa on 200 lukijan raja, koska usein itse eksyn/luen blogeja mm. portaaleista joissa luonnollisesti lukijakuntaakin jo löytyy. 

Sinänsä tälläinen haaste on loistava idea löytää itsekullekin uutta luettavaa. Myös kommenttiboksiin voi vinkata hyvistä blogeista!

Viskaan hellästi tunnustuksen seuraaville blogeille:

Ronjalle "naapuriin" (näitä kuvia et voi missata)

Annalle (kaipaatko DIY tai sisustus ideoita? Niitä löydät täältä)

Hannalle (tämä on uusi blogi tuttavuuteni. Rakennusprojektia ja sisustusta)

HimaMamalle (loistavaa ajatuksen juoksua ja sen sanoiksi pukemista)
Mustan oven porukalle (tämän löysin eilen ja jäi tunne että tätä kannattaa jäädä seuraamaan)

Enjoy!

ideoita ja inspiraatioita

Sisustus inspiraatioita.

Skandinaavista tyylikkyyttä. 

Edellinen kotimme oli hyvin musta-valkoinen. Nykyisessä kodissa musta-valkoisuus on saanut rinnalle lisää harmaan sävyjä ja punertavaa puuta lattioissa ja listoituksissa.

Seuraavaan kotiin näkisin kuvien mukaista värimaailmaa. Tykkään!

kuvat bobedre

lenkkiä ikä kaikki

Tykkään liikkua. Harrastaa liikuntaa sen erinäisissä muodoissa. Lähinnä siksi koska se tuo hyvän olon ja on tutkitusti terveydelle eduksi. Usein kuitenkin siksi, että reippaasta treenistä huolimatta vartaloni on enemmän pullataikinatyyppiä kuin kiinteäärintafilettä.

Viikolla treenaamisesta on tullut jo rutiinia, mutta viikonloppuisin tahdon olla välillä laiska lähtemään lenkkipolulle tahi rautaa pumppaamaan. Ja toisinaan muutoinkin on puhti treenistä tipotiessään. Haahuilee jossain sohvan ja jääkaapin välillä. Mä luulen.
Mutta koska liikkua täytyy, niin olen kehitellyt ongelman ratkaisuksi tähän esimerkillisiä kannustumia! Katsos:

Kun vauhti alkaa hyytyä, hikikarpalot kirvoittavat makua suupielissä, rintaa puristaa ja henkeä ahdistaa. Eikä jaksaisi enää metriäkään ei! Ratkaisuksi olen kehittänyt perävaunutaktiikan. Laita hajuaisti maksimiin. Nuuhki. Tunnustele. Kenellä on huumaavin parfyymi päällä? Lyöttäydy perään ja pidä tahti. Seuraava kilometri menee verkkaisesti tätä uutta huumaavaa tuoksua imien. 
Tämä tosin sopii vain niille, jotka parfyymin tuoksusta sattuvat tykkäämään, eikä tuoksu salpauta henkeä ainakaan sen enempää. Myöskään lähestymiskieltoa ei ole hyvä omata.

Toinen salainen aseeni on vauhti. Lenkkeillessä autotien varrella, hyytynyt, kumarainen löntystely saa kovasti pontta auton lähestyessä takaapäin. Ladan työtäisemänä, katon kautta ojaan lennähtäneenä, lemppihousut menettäneenä saa auto kuin auto minuun vauhtia. Suorastaan kirmaan autoja pakoon. Joskus pahanpaikan tullen saatan hypähtää myös pusikkoon. Sieltä ylös kömpiminen kuluttaa saletisti muutaman kymmenen lisäkalorin. 
Pimeähköllä tai huonolla säällä saatan myös käännähtää juoksemaan takaperin. Nähdäkseni auton ja tilanteen. Valmistautuen hyppäämään tarvittaessa ketterästi konepellille. Näissä tilanteissa sykemittarini hakkaa rajoitinta vasten. Selvää kalorinpolttoa!
Joskus edellisen illan kauhu-leffa saa myös metsässä juoksemisen uusiin sykkeisiin. Hidastavista autoista tai epämääräisistä äänistä puhumattakaan. Bless.

Ja jos nämä keinot tuntuvat joka viikkoisilta oljen korsilta, eivätkä tarjoa enää tarpeeksi motivaatiota on takataskussani aina muutama perus kortti. Kuten hyvän kunnon esittäminen. Hölkkäilen reippaan tasaisesti aina silloin kun joku on tulossa takaapäin aikomuksenaan ohittaa. 
Tai kun autoja kulkee ohitse. Tiedättekö, aloitan hölkkäämisen hyvissä ajoin ennen auton tuloa ja lysähdän kasaan vasta auton perävalojen siintävän horisontissa. Rankkaa mutta nostattaa sykettä mukavissa sykleissä. Ja uppoaa autoilijoihin satavarmasti.
Erityisen sporttiselta yritän näyttää silloin kun joku keski-iän ohittanut pusertaa superkuntoisena vastaan. Kevyesti kuin keijukainen. Tervehdin hymy huulilla hyvässä hengessä. Puuskutan vasta turvallisen välimatkan päässä.
Pahimpia tilanteita on pitkät suorat. Suoran päässä venyttelee joku koripallojoukkue hauiksiaan. Oikoo pitkiä salskeita runkojaan niin, että calvin kleinit vilkkuu housun vyötäisiltä. Yritä siinä sitten juosta koko suora tyylipuhtaasti loppuun. Esimerkillisesti. Cheerleeder sopimuksen kiilto silmämunissa.
Nolointahan tietenkin olisi lysähtää kesken matkan. Jättää leikki sikseen. Hapuilla hikisillä sormilla astmapiippua taskun pohjalta. Huikata pojille talutusavun tarpeesta.

Tänään kävin aamulenkillä. En pakon sanelemana, vaan hyvästä omasta tahdosta. Alkuun vastatuuli ja pöllyävä hiekka meinasi viedä puhdin, joka kuitenkin palautui nopeasti eläkeläispariskunnan tarpoessa reippaana vastaan. Tyytyväisinä, omaan tahtiin.
Siinä minäkin sitten reippailin tunnin. Välillä kävellen, välillä hölkäten ja puuskuttaen. Omaan tahtiin. Ilman poppaskonsteja. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että iäkäs nainen, pieni kurttuinen mummo oli kuin liimautuneena selkääni. Kulki vetovirrassani. Tuulensuojassani. Suloisesti huivin seasta hymyillen.
Liekö ohitustilannetta odottaen? Hienhajusta huumaantuneena?

Lenkkiä ikä kaikki.

paluu arkeen ja aivojumppaa

Suomen loma on takanapäin ja paluu arkeen on lähtenyt jet lagin siivittämänä käyntiin.

Tuntuu niin kotoisalta kun ruohonleikkuri pörisee ulkona, torakat kipittää kilpaa ovensuulla ja aurinko häikäisee väsyneet verkkokalvot punaisiksi.

Kuten kuvasta huomaa, ei lapsilla mennyt kauan kun oli vesikarkelot pystytetty pihalle. Olimme kotona maanantaina puolen yön aikoihin ja kello seitsemän aamulla heräsin määrätietoiseen ja ravistelevaan pyyntöön tulla pystyttämään uima-allas pihalle. Käänsin kylkeä. 

Kello yhdeksän me sitten jo seisoimme swimmarit märkänä aamuauringossa.

Suomessa tankkasimme pakkasilmaa keuhkoihin ja hengailimme perheen parissa. Nautimme ihanasta joutenolosta. Ihanaa oli myös palata kotiin. Siitäkin huolimatta että rouhea kahdeksan hengen autoni oli vaihtunut Hondan sokeripalaan. (nielen katumustani). 

Viisvee ihasteli jo Dallasissa lomalennolta palaavien ihmisten kärähtänytnahka-aurinkorasva-merivesi-tuoksua. - Äiti, ihanaa! Täällä tuoksuu ihan meidän rantalomalle, jiphii!

Tunnelmat päässäni sahaa nyt kovasti laidasta laitaan kun on pakko miettiä tulevaa. Meillä on muutoksia ja isoja asioita tulossa ja näitä ajatuksia on mahdoton päästä pakoon. Ei sillä, että ne huonoja muutoksia välttämättä olisi, mutta sellaisia kumminkin, että mielen rauhaa on nyt turha hakea edes joogamatolta.

Mä olen vaan sellaista sorttia, joka pyörittelee pääkopassa asioita. Suuntaan ja toiseen. Punnitsen. Mittaan. Suoritan laskelmia.

Aivojumppaa. Kuluttaahan sekin kaloreita?

Ferm living uutuuksia

Kutkuttavat ferm living uutuudet. Valinnanvaikeus. Kokeilunhalu. 

Ovat vinyyliä. Onkohan helppo asentaa ja poistaa?

Entten tentten..

kuvat http://www.ellos.fi/

Reissun päällä

Viime viikonloppuna reissasimme taas Meksikossa. Alkuviikosta minä ja lapset otimme siivet alle ja lennettiin toisiin maisemiin.

Aistejamme on hemmoteltu jäätelö uutuuksilla, pääsiäisherkuilla ja riistalla. Tunteita herkistelty lähimmäisten läsnäolosta.
Kymppiuutisia katsottu fazerin sinisiä huulien välissä.
Tänään sai potkuri kyytiä ja pylly tutaa pulkan alla.

Kamera on edelleen matkatavaroissa. Ulkoilukengät kaapissa odottamassa. Aika chillaavaa menoa. Aiotaan lähinnä nauttia.

Arkiset itsetunnon kohottajat

- Tässä on äiti sellainen merkki et liian isot ei saa tulla kyytiin.
Ja mysteerimerkki.
#Liftaan vitsikkäänä lasten sähköauton kyytiin#


- Äiti muistatko kun sä teit silloin kerran hyvää ruokaa?
#Poika lusikoi vastahakoisesti uunituoretta makkara-perunalaatikkoa#


- Äiti mä en ainakaan halua tuollaisia räjähteitä naamaani kuin sulla! En ikinä!
#TV:ssä pyörii mainos pilailusetistä johon sisältyy nyrkin kokoinen "finni"#


- Äiti äiti! Et sä voi istuu siinä! Sä oot liian iso. Vaan me lapset ja isi voidaan istua siinä.
#Asettelen ikean mammut jakkaraa pakarani alle#


- Äiti sattuuko sun tisseihin?
- ei, miten niin? (erittäin hämmentynyt ilme)
- Ajattelin vaan kun ne roikkuu aika paljon niin että nahka näyttää kireeltä.



Tässä ei push-upit paljon enää auta.
Enkä proteiini pirtelöistä huolimatta taida päästä ihan tabloit kokoon.

Arjen juhlaa

Kiireestä ja puuhasta huolimatta aina ehtii napsia muutaman kuvan.
"guardin" esitys Wizard of Oz näytelmässä meni varsin hyvin. Tiedättehän, sen vapisevan äänen ja kostean silmäkulman: äidillä, katsoessa jälkeläisen suoritusta.

Pienimmäisen luokka järjesti "open class" tunnin, joilloin vanhemmat saivat kutsun tulla tutustumaan lasten tanssi- ja jumppatuntiin.
Mitalli kruunasi päivän.

Tunnelmapaloja Rallista

Nyt on niin huikeet fiilikset viikonlopun WRC ralleista Meksikossa että suupieliä vallan puuduttaa.

Alkuun on hyvä tietenkin mainita hieno Suomalainen kakkossija jonka Mikko Hirvonen työsti tarjoten kumminkin voiton Ranskalaiselle Sebastian Ogierille.
Latvalan matkaa palkintopallille esti tiellä ollut kivi mihin auto törmäsi rikkoen jotaintärkeää ja lopettaen haaveet kärkisijasta.

Meidän perheelle tämä oli ensimmäinen ralli kokemus, mutta taatusti ei jää viimeiseksi.
Tunnelma paikan päällä oli sanoinkuvaamattoman huikee. Vaikka itse kisasta ja autoista ehtii nähdä vain murto-osan, luo paikalla olo sykähdyttävän tunteen. Wuuhuu!

Meillä oli tosi hyvä paikka vuorenrinteessä josta näki kisaa vähän pidemmän pätkän. Yksi kisan hyppyreistä oli myös kohdallamme ja oli erityisesti lasten mieleen. Eikä muuten ollut kova homma olla lasten kanssa ralleissa. Kun mukaan oli haalittu niin virvokkeita kuin evästä sekä muutama pikkuauto matkarattaiden ja aurinkosuojauksien lisäksi, meni lastenkin aika kuin siivillä.

Me melkein onnistuimme kuvaamaan viikon youtube hitin, kun yksi kilpailija autoista oli jotenkin haaksirikkoutunut (muistakaa, että olin ralleissa elämäni ensimmäistä kertaa joten ammatti-sanasto on vielä vähän hakusessa) ja ajeli reittiä aika verkkaalleen. Seuraava kisaaja oli tietenkin ehtinyt kiriä tätä haaksirikkoautoa aika reippaasti ja kun ihmiset tämän haaksirikkoauton jälkeen sitten lähtivät sankoin joukoin tietä ylittämään ja sieltä tupsahtikin seuraava ralliauto sataaseitsemääkymppiä, niin kyllä siinä meinasi olla ihmis-file poikineen pitkin rataa. Onneksi kuski ehti hiljentää vauhtia ja ihmiset poukkoilla tienlaitaan kun karjalauma konsanaan ja yhteentörmäykseltä vältyttiin. Suoraan sanottuna oli kyllä karmean näköistä katseltavaa.
Se, että ne autot lähtee ajamaan muutaman minuutin välein startista, ei tarkoita, että ne autot tulevat koko radan tällä samaisella aikavälillä.

Niin ja se "melkein kuvasimme" johtui siitä, että henkilö jolla kamera oli hallussa sekoitti pasmansa tästä kaikesta jännityksestä ja unohti hetkellisesti kameran käsissänsä, joka sitten sojottikin sinne tänne. Perus.

Kuvat:
MillaM
Mikko Hirvonen official fanclub