maanantai 3. syyskuuta 2012

ei ole omena kauas puusta pudonnut



Eletään uuden vuosituhannen alkua. Pääkaupunkilaisessa lähiössä vietetään tavanomaista lauantaita. Kimppakämppä, jossa normaalisti asustaa yksi nuori nainen ja kaksi nuorta miestä on melkein tyhjillään.

Nainen, sinkku viettää toistaiseksi koti-iltaa. Mitään kovin mielenkiintoista menoa ei ole tarjolla.
Nainen on kotoisasti hyvin vähäpukeisesti, onhan kämppiksetkin muilla mailla. Suihkun raikkaana hän vetäisee stringit jalkaan, sihauttaa sivistyneesti yhden siiderin ja pujahtaa sohvalle.
Tv ei tarjoa mitään kovin kiinnostavaa, joten on hyvä aika siirtyä kämppisten, sinkkumiesten vhs valikoimalle. Hän valitsee erotiikkaa.

Jossain vaiheessa nainen huomaa hukanneensa säätimen, tv-säätimen. Tilannetta tutkittuaan, huomaa nainen hukanneen säätimen sohvan "sisään". (nyt on aina joku joka haluaa sen tarkan selostuksen sohvan anatomiasta jotta voi havannollistaa kuinka säädin on sinne sisään sujahtanut, mutta valitettavasti sitä ei nyt tule).
Koska kyseinen vhs kasetti ei tarjoa nyt mitään kovin henkeäsalpaavaa jännitystä lauantai-iltaan, tahtomattaan nainen alkaa järjestää sitä itse.
Hetken aikaa säädintä tavoiteltuaan, huomaa nainen kirjaimellisesti juuttuneensa sohvaan. 30 minuutin irroitteluyritysten ja sinertävän käden jälkeen on aika kutsua apua.
Nainen ei juuri itseään häpeä ja vaikka hän tietää lähellä asuvien ystävien illastavan vanhempiensa kanssa, ei hän epäröi pyytää apua.
Ystävät eivät ole luonnollisesti uskoa korviaan, joten päättävät he kertoa asiasta koko ravintolalle.
Ravintola ei hiljene, vaan nainen voi kuulla puhelimen läpi niin naurua kuin spekulointia lähiö-ravintolan asiakkaiden kesken. Tässä vaiheessa nainen alkaa ensimmäistä kertaa epäröimään irtipääsyään.

Ystävä päättää hälyttää apua ja kutsuu lähellä asuvan ystävän "irroittamaan" naista sohvasta. Ei auttanut, nainen on yhä kiinni sohvassaan. Ystävän ystävä poistuu ja hälyttää paikalle talonmiehen.
Noin tunnin riuhottuaan naista sohvasta,ja toisella silmällä vhs-kasetin tarjoamaa viihdettä seuraamalla talonmies kertoo palokunnan olevan enää ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen.
Nainen näkee mielessään tilanteen missä nuoret, salskeat, öljytyt palomiehet puskevat lähiö-kolmion oven läpi pelastamaan tätä koomikkoa härskin ja sinnikkään sohvan syövereistä. Nainen alkaa ensikertaa hieman panikoimaan. Hän kiittää kohteliaasti talonmiestä, pahoittelee vähäpukeisuuttaan ja uskottelee että ystävät tulevat pian, joten palokuntaa on turha kutsua tälläisen pienen ja mitättömän asian takia.
Hyvästeltyään talonmiehen nainen raahautuu käsi puutuneena, sohvaa raahaten takaisin olohuoneeseen kunnes postiluukusta kuuluva vaikea miesääni pysäyttää hänet. Talonmies hieman nolostuneena pyytää anteeksi että joutuu kuitenkin lähettämään laskun käynnistään.

Hetken taas kamppailtuaan yksin sohvan kanssa päättää nainen yrittää vielä kerran irroitusta. Kuinka ollakkaan, nainen horjahtaa ja kaatuu sohvan päälle joka kippaa ympäri ja naisen käsi luiskahtaa ulos sohvasta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?
Jaa-a? Yleinen vitsihän tästä tuli kymmeneksi vuodeksi. Juttu joka esiteltiin kaveriporukassa aina poikaystävä ehdokkaille. Talonmiestä ei sen koommin näkynyt, ei edes sitä laskua. Nainen ei pitänyt enää säädintä sohvalla. Vhs-kasetteja hän katseli toisinaan edelleen. Kyseinen tramaattinen ilta päättyi lopulta täysin puutuneeseen, hieman turvonneeseen ja siniseen käsivarren heilutteluun lähiö-ravintolassa. Nainen oli sen illan puhutuin juttu. Margarita lievitti särkyä.


Nyt reilu kymmenen vuotta jälkeenpäin juttua ei juuri enää muistella. Paitsi kun tavanomainen koti-iltapäivä mexicolaisessa omakotitalossa vaihtui jännittävään sohva-käsivarsi näytelmään. Naisen jälkeläinen, (ei talonmiehen poika) oli onnistunut juuttumaan perheen moduuli sohvaan. Kaikki muut paitsi nainen ihmetteli miten tälläinen on mahdollista. Ei se polvi taida parantua joka polvessa?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Poika saatiin irti sohvasta ilman palokuntaa ja nyt legenda taas elää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!