say no mo.

Viimeksi skeitatessa katkaisin käteni.

Nyt vuosien jälkeen rohkenin kokeilla näin pienemmässä mittakaavassa uudelleen.

Katkaisten vain kynteni.

----------

Olen käynyt tutkimassa vähän alennusmyyntejä ja jotain pientä (lapsille) hankkinutkin. Yritän ostaa vain tarpeellista ja harkita jokaista hankintaa kahdesti, ja sitten vielä kolmesti. Säästölinjalla. Säästölinjalla.

Muutama päivä sitten siellä 'ale-huumassa' pyöriessäni kohtasin hieman tukalan tilanteen.
Lähdin matkaan ilman jälkikasvua joten sujautin vähän parempaa päälle ja korkeampaa korkoa jalkaan. Pieni pohjustus tähän väliin: olen huomannut, että mitä matalammat kengät sen tyylipuhtaampaa on juosta karkaavan mukulan perään ja huutoraivarin sattuessa myös lapsen kantaminen on huomattavasti miellyttävämpää matalakorkoisilla kengillä. Joten silloin tällöin tälläisissä tilanteissa repäisen, yllätän itseni  ja valitsen jotain vähän naisellisempaa. Kuten tänä päivänä.

Ennen lähtöä siivosin akvaarion jonka jälkeen tapaan aina pestä myös wc:n kunnolla. Nappasin wc rullasta reilulla kädellä paperia pöntön pyyhintää ajatellen ja taskujen puutteessa tungin paperin odottamaan selkäpuolelle housun kaulukseen.
Muutama puhelu tähän väliin, pikainen loppusilaus siivoukselle ja reippaasti matkaan.

Fiilistelin hyvän musiikin tahtiin ajaessani kohti tavarataloa. Pahaa aavistamattomana parkkeerasin tyylikkäästi ostoskeskuksen pääovien eteen.
Nousin kepeästi autosta. Heilauttelin aistikkaasti tukkaani puolelta toiselle ja astelin elegantisti kohti tavarataloa.
Korot saivat minut jotenkin viehkeäksi. Naisellisuuden hedelmäksi. Hetken jumalattareksi. Muutaman kilon kevyemmäksi. Teki mieli keinuttaa kevyesti takapuolta.
Ovella vartija toimitti hyvät päivät ja selitti jotain. En ymmärtänyt paljoa joten kiitin, hymyilin ja astuin sisään.

Ajauduin alustevaate osastolle. Hypistelin uutuuksia. Nuori pari, rakkaudesta huumaantuneena valikoivat naiselle jotain pikkumustaa. Ohitin heidät kevein askelin ja hymyilin.
He hymyilivät takaisin.
Naisen mennessä sovituskoppiin tuli nuori mies luokseni, hieman punastellen, hiljaisella äänellä nopeasti jotain selittäen.
Katsoin miestä yllättyneen näköisenä.
Mitä hän yritti selittää? Halusiko hän vinkkejä? Pyysikö hän paperia?
Mies hiljeni, vilkaisi varovasti ympärilleen ja kuiskasi keskivertoa takkuisemmalla englannilla:
- senorita, you have toilet paper in your pants.

Ok. Tämä riitti ymmärtämään.
Se hetki joka teki kymmenen sentin korot minut kaksikymmentäsenttiä lyhyemmäksi. Naiseuden huipentuman, jumalaisen oloni silmien kantamattomuuteen.
Siinä oli aika turha selitellä mitään akvaarion pesusta. Parempi oli poistaa paperi pöksyistä yhtä vikkelään kuin sen sinne olin tunkenutkin. Kiittää tiedosta, hymyillä ja poistua.
Peppukaan ei enää heilahdellut. Kengätkin puristi.
Jotenkin toivoin sillä hetkellä sitä itkupotkuraivareissa rimpuilevaa mukulaa kainalooni, jotta olisin ollut vähän uskottavampi.

Say no mo.