maanantai 7. tammikuuta 2013

perus päivä. mulle.


Se tunne kun aamulla kouluun ajaessa huomaa muiden autoilijoiden avustuksella tyhjän renkaan. Pikainen mekaanikkomainen vilkaisu koulun pihalla renkaaseen: kyllä, tyhjä on. Diagnoosina mukavasti renkaaseen painautunut ruuvi. Kuin paistomittari kinkun pakarassa.

Saatan lapset pusutellen luokan ovesta sisään vain ja ainoastaan huomatakseni että kaikki MUUT esittelevät innokkaina sitä joulun kovinta lahjaa.
Daam! Vuoden äiti-palkinto lipsahtaa kuin palasaippua käsistä.
Lapsen kosteat silmät ja viiltävät sanat "äiti mikset sä sanonu et tänään saa ottaa lelun mukaan" on kuin isku palleaan. Toinen isku tulee myöntäessäni auliisti unohtaneeni.

Ei hätää. Homma hoidossa, lelu tulossa! huikkaan luokan ovelta ja kiskon jäljellä olevat itsetunnon rippeet jalkojen alle.
Vain muistaakseni, että auton rengas on littana kuin plätty. Kotiin turhan pitkä matka.

Vararenkaan vaihto osoittautui turhan aikaa vieväksi joten äidin pelastukseksi, lasten iloksi koituu naapuri apteekki.
Ei, en ostanut lapsilleni rauhoittavia, vaan uudet lelut! vieläpä joulun uutuudet, ihan vaan kerätäkseni pisteet kotiin.
(Täällä apteekit ovat niin edistyksellisiä, että niistä saa pillereiden lisäksi myös ruokaa, leluja, pilsneriä ja vaikka puheaikaa).

Lasten iloinen puheen- ja leikin sorina kantautuu äiti-terasan korviin juostessani takaisin kouluun. Kiikutan suurella ylpeydellä uutuuttaan kiiltävät lelut lapsilleni. Tekisi mieli jäädä kuuntelemaan lasten kiitospuhe ja äidin ylistykset, mutta ei auta kuin tuikata huomiovalot päälle autoon ja etanan vauhtia kohti korjaamoa. Jottei vaan ne kerätyt pisteet ropise samaa vauhtia takaisin koulun lattialle hakiessa lapsia myöhässä.

Onnekseni tämä rengasvahinko ei ollut eka kerta eikä näin ollen korjaamon etsintä aiheuttanut harmaita hiuksia.
Viime kerralla sojotti renkaassa parikymmentä naulanpoikasta, joten siihen nähden tässähän pääsi ihan helpolla.
Mut ei halvalla.


7 kommenttia:

  1. Terveisiä Suomesta! Huomasin facesta, että pidät blogia! Kiva blogi. Pitänee tulla uudestaankin kurkkailemaan. T: S, (tavattiin viimeeksi kesällä Hutskin avoimen pihassa, kun odotin viimeisilläni pikkuveliä=)

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Kiva kun kävit! Muistan kyllä!
    Pikkuvelikään ei ole enää aivan mini mini. Ja mikä komea nimi!
    Kesällä ehkä taas puistossa törmäillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ole enää mini, mutta mahtuu onneksi kenkälaatikkoon;). Nimi oli niin vaikea keksiä. Tuli vain tyttöjen nimiä mieleen. Mut nyt kun niitä joutui väkisin miettimään, pystyisin nimetä pari pikkuveljeä lisää=).

      Poista
    2. Se kuva oli kyllä hupaisa. Hihityttää vieläkin. Toi nimi on mun yksi suosikeista.
      No, se tietää nyt teidän taloudessa lisää (pikkuveli)tehtailua tai sitten laitat ne nimet hyvällä tunnolla kiertoon..

      Poista
  3. Meinasi tärkein unohtua, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Noin kuukausi sitten löysin blogisi, joka on todella kiva! Kaikkea hyvää teidän elämään! Lapsiperheen arki ei aina ole helppoa...

    VastaaPoista
  5. Hola!
    kiva kun löysit perille ja jaksoit vielä lukeakin ;)
    Kiitos samoin, kaikkea hyvää. Ei ole ole juu arki aina ruusuista, mutta ehkä se muuten olisikin turhan tylsää? Tätä voi ainakin uskotella itselle niinä heikkoina hetkinä.
    Kiva kun kommentoit.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!