kotiäidin palaset burnouttiin

Meillä on nyt tosi rasittava vaihe (taas) menossa lasten kanssa. Aamulla takutaan. Saan hoputtaa kutakin vähän väliä, aamupala tuntuu jatkuvasti olevan just sitä väärää sorttia sinä aamuna, sukat painaa ja pipuliin kutittaa. Kaikki tavarat on hukassa vaikka just illallahan mä ne tohon laitoin..

Koulun jälkeen pienempi saa sellaset raivarit, että mun psyyke ei meinaa kestää. Hermot menetin jo kuukausi sitten. Nappula on niin väsynyt ettei muuta tee kun makaa ja huutaa. nukkumaan ei tietenkään suostu. Vien toki "nukkumaan", mutta huuto on ihan yhtä lujaa sieltäkin saakka. Tätä kidutusta kestää vaihtelevasti 45 minuutista kahteen tuntiin. ja mikäli kotimatkalla on satuttu nukahtamaan takapenkille, raivarit ja huuto on taas aivan omaa luokkaansa. Mikä tässä on niinku idea? Ei pysty äiti-ihminen aina ymmärtämään.
Tällä välin toinen tietysti tilailee välipalaa jatkuvalla syötöllä käsi ojossa. Kysymyksiä satelee tiuhaan ja läksyt on taas pirun hankalia.

Illalla sit sama rumba taas kuin aamulla. Iltapalalla kysymyksiä satelee niin lujaa että ruoka ehtii kuivuu lautaselle. Tuolissa väännehditään kun olis matoja persauksissa. Pari tappelua sisarusten kesken siihen suupalallisten väliin ja kappas vaan kun puolituntinen heilahti taas nanosekunnissa.
Yöpuvun pukeminen kestää niin kauan että pari kappaletta kiinalaista ehtii ompelemaan samassa ajassa pinollisen pyjamia. Sukka kiristää ja pipulia kutittaa. jaa jaa jaa. Päästäkää mut pahasta! Vapaaehtoisia tuuraajia aamuksi, iltapäiväksi ja illaksi? Anyone? Eikö tästä kuuluisi iso lohkare ojentaa hoidettavaksi isovanhemille?



Ps. meillä ollaan nyt kovasti pohdittu tätä joulupukki asiaa viisveen puolesta. -Äiti miten se joulupukki pääsee meille kun mehän aina lukitaan ovet? -ja äiti, eihän meillä ole edes takkaa?
Selvästi poika nyt testaa myös pukin tuhmuuslistan toimivuutta, koska omanhuoneen seinään oli ilmestynyt kirkkaanpunaisella siististi kirjoitettu oma nimi.